Nainen paikallaan

Muutossa hyviä puolia on se, että kirjahyllyä järjestellessä löytyy "unohdettuja kirjoja", joita ei ole lukenut aikoihin. Yksi tällainen oli Nainen paikallaan, joka on Cathy Kellyn varhaista tuotantoa, muistaakseni toinen teos.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Dee ja Isabel. Dee on nuori nainen, joka työskentelee irlantilaisessa lehdessä toimittajana ja pitää omaa siinä suosittua neuvontapalstaa. Dee kaipaisi neuvoja myös yksityiselämässä, sillä poikaystävä on rasittava nahjus, joka huomauttelee Deen ylipainosta eikä puolusta Deetä äitinsä ilkeilyiltä. Dee on taitava kirjoittaja, joka haaveilee naistensivujen toimituspäällikön paikasta. Deen tyrmistykseksi paikan saa kuitenkin muuan Isabel, joka on tyylikäs, hillitty, kaunis ja hoikka nainen. Isabel on vastikään eronnut ja muuttanut kahden tyttärensä kanssa Irlantiin eikä elämä näytä niin auvoiselta kuin nonet luulevat. Ero vuosien avioliiton jälkeen on raskas, varsinkin kun mies on pettänyt Isabelin luottamuksen. Esikoistytär kaipaa isäänsä ja kiukuttelee äidilleen ja uusi työkin tuntuu alkuun haastavalta. Mutkien jälkeen naiset löytävät yhteisen sävelen ja saavat elämälleen uuden suunnan.

Tästä kirjasta huomaa, miten paljon Kelly on kehittynyt kirjailijana. Tämän kirjan sisältö oli aika yksitoikkoista ja pyöri laihduttamisen ja ulkonäön ympärillä. Tunsin melkoista ärtymystä kirjan painojutuista; minusta 160 cm pitkää ja 72 kiloista naista ei mitenkään voi verrata tankkiin tai valaaseen. Muuta erikoista kirjassa ei ollut, paitsi että se oli sujuvasti kirjoitettu ja eteni siksi nopeasti, vaikka sivuja oli yli 400. Kevyen aiheeseen vuoksi kirja oli omiaan lomalukemisena, mutta luen kyllä paljon mieluummin Cathy Kellyn uudempia kirjoja, joissa käsitellään hömpän lisäksi myös vakavampia aiheita eivätkä ulkonäköseikat ole niin keskeisiä.

3+/5
Alkup. nimi: She´s the one. Suom. Terhi Leskinen

Gummerus 1998. 3. painos 2004. Pehmeäkantinen
452 sivua.

Onnen ainekset

Onnen ainekset on Cathy Kellyn uusin suomennettu romaani, ja hetihän tämä piti ottaa lukuun, vaikkei minulla mitään hömppäoloa ollutkaan. Onnen ainesten lähtökohta on ah niin samanlainen, kuin Kellyllä aina: on neljä eri-ikäistä naista, joilla jokaisella on jotain ongelmaa itsensä kanssa ja erityisesti rakkauselämässä ja niitä ongelmia sitten kimpassa ratkotaan. Seuraava pätkä on lainattu suoraan takakannesta:

Golden Square on ihastuttava viktoriaaninen puutarha-aukio piilossa Dublinin hälinältä. Sen laidalla asuvat Rae Kerrigan, teehuonetta emännöivä viisikymppinen kaunotar, ja Connie O'Callaghan, hyväntuulinen opettajatar, jota kaikki pitävät vannoutuneena sinkkuna - mutta miksi hän sitten vetäytyy iltaisin hempeään makuuhuoneeseensa rakkausromaanien pariin?Tähän vakiintuneeseen maailmaan tulee uusia tuulia, kun aukiolle muuttaa kaksi naista: skandaalissa ryvettynyt nuori näyttelijä Megan Flynn ja salaperäinen vanhus Eleanor Levine, jolla on mukanaan vain matkalaukku ja äitinsä käsin kirjoittama reseptikirja. Nämä neljä erilaista naista saavat oppia yhdessä ja erikseen, ettei mikään ikinä ole sitä miltä näyttää.

Tämä olikin pitkästä aikaa hyvä kirja Kellyltä! Vaikka en tätä aloittaessani ollutkaan hömpännälkäinen, tuli kirja luettua hetkessä. Tätä lukiessa ärsyynnyin ainoastaan siitä, miten kaikilla oli kiire löytää Se Oikea, jonka löytämisen jälkeen elämä vasta tuntui elämisen arvoiselta. Kirjan sanoma tuntui olevan, että ilman parisuhdetta et voi elää hyvää elämää. Ymmärrän kyllä, että viihdekirjallisuudessa rakkausasiat nousevat tärkeäksi osaksi ja että näihin kirjoihin kuuluu olennaisena osana myös sellainen loppu, jossa kaikki löytävät parinsa, mutta eikö joku voisi joskus kirjoittaa viihdekirjan, jossa käy hyvin ilman että löytyy unelmien prinssi? Että sankaritar huomaisi lukuisia sammakoita suudeltuaan, että yksinkin voi elää hyvää elämää. Kyllä mää ainakin sellaisen kirjan lukisin ilomielin.

3/5

Elämän taika

Cathy Kelly on suosikkini ulkomaisista hömppäkirjailjoista, koska hänen kirjansa ovat kepeydestään huolimatta realistisia ja jotenkin "järkeviä". Kellyn uusin, Elämän taika, jäi keväällä kaikessa kiireessä kesken, mutta nyt sain sen luettua. Kellyn kahden edellisen kirjan, Rakkautta rivien välissä ja Rakkauden kielioppi, jälkeen en odottanut tältä mitään erityistä, mutta yllättäen tämä olikin tosi hyvä. Hömppäaiheiden lisäksi kirjassa käsitellään vakavampia aiheita, kuten alkoholismia ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.


Kirjassa -kuten melkein kaikissa Kellyn kirjoissa- on päähenkilönä neljä eri-ikäistä naista. Ingrid Fitzgeraldilla menee lujaa. Hän on menestynyt TV-toimittaja, onnellisesti naimisissa ja kahden ihanan nuoren äiti. Mutta suuren elämänmuutoksen aikoihin hän saa selville salaisuuden, joka järkyttää koko hänen maailmansa perustuksia. Parikymppinen Natalie Flynn on rakastumassa päätä pahkaa. Hänen aikaa sitten kuolleen äitinsä salamyhkäinen menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Uskaltaisiko Natalie viimein etsiä vastauksia kysymyksiinsä? Charlie Fallon rakastaa perhettään ja työtään Kennyn tavaratalossa, mutta hänen omalaatuisesta äidistään tulee koko ajan vaativampi. Nyt olisi jo aika alkaa taistella oman onnensa puolesta. Maanläheinen taiteilijasielu Star Bluestone on nainen, jolla on kyky auttaa heitä kaikkia. Hän tietää kokemuksesta, että tärkeitä asioita tulee vaalia, sillä mahdollisuuden todelliseen onneen saa vain kerran
elämässä.

Kirja on sopivan kevyttä luettavaa, joka sopii hyvin nollautumiseen koulukiireistä.

Rakkauden kielioppi

Huh huh! Vihdoinkin sain painettua tämän kirjan kannet kiinni, tammikuusta asti kun olen kirjaa lukenut. Olen lukenut kaikki Cathy Kellyn suomennetut kirjat ja Kelly on yksi suosikkini hömppäkirjailijoista, mutta viimeisimmissä teoksissa olen havainnut selvää tason laskua. Edellinen, Rakkautta rivien välissä, oli suorastaan riman alitus. Uusin, Rakkauden kielioppi, on edellistä parempi, mutta ei yllä läheskään samalle tasolle Kellyn aikaisempien teosten kanssa. Kahdessa edellisessä kirjassa henkilöt ovat olleet vähän vanhempia naisia, joten siinä on ehkä syy, miksi en ole näistä kirjoista erityisemmin innostunut.

Tässäkin, kuten muissakin kirjoissa, on kolme päähenkilöä. Izzie on jättänyt kotikylänsä Tamarinin taakseen ja aloittanut uuden elämän New Yorkin muotimaailmassa. Muodokas Izzie ei vastaa tämän hetken laihuusihanteita, mutta siitäkös tämä vähät välittää. Izzie haaveilee omasta mallitoimistosta, jonka mallit olisivat plus-kokoisia. Elämä on oikein ihanaa, kunnes Izzie tulee rikkoneeksi omat sääntönsä- hän retkahtaa varattuun mieheen.
Kotona Irlannissa Izzien täti Anneliese saa selville, että hänen miehellään on suhde Anneliesen parhaaseen ystävättäreen. Uutinen kaataa Anneliesen maailman. Anneliese on muutenkin synkkämielisyyteen taipuvainen, ja shokkiuutisen jälkeen Anneliese tuntee olevansa kokonaan yksin ja hylätty.
Izzie ja Anneliese ovat kumpikin totuneet kääntymään vastoinkäymisissään suvun viisaan matriarkan, Lilyn, puoleen, joka on kuin vankkumaton tukipilari. Kun Lily yllättäen vaipuu koomaan, naisten on pantava omat murheensä syrjään ja keskittyvä elämän perusasioihin. Sairasvuoteella selviää, että tyynellä ja lempeällä Lilyllä on, kuten kenellä tahansa, omat salaisuutensa ja menneisyytensä.

Yhdessä ja erikseen Izzie, Anneliese ja Lily oppivat asioita itsestään ja toisistaan sekä rakkaudesta, menetyksestä ja ystävyydestä. Nämä opit he tulevat kantamaan mielessään ikuisesti.

Kuten jo alussa mainitsin, Rakkauden kielioppi ei ole sitä parhainta Kellyä. Kuka rakastaa ja ketä- aiheen lisäksi kirjassa sivutaan myös vakavampia aiheita, kuten pettämistä ja petetyksi tulemista, masennusta ja lapsettomuutta. Mielenkiintoista kirjassa oli se, että Cathy Kelly on tarttunut myös historiaan, sillä kirjassa tapahtumat pomppivat välillä 1940-luvulle Lilyn nuoruuteen. Erikoismaininta lopusta, joka ei ehkä ollut hömppäviihteelle perinteinen “ja niin he elivät onnellisenä elämänsä loppuun” vaan asiat jäivät melkolailla avoimiksi. Avoimuudesta huolimatta loppua voisi kuvailla jopa kauniiksi ja liikuttavaksi, ehkä hieman surulliseksi.