Rakkautta on the rocks

Olen lukenut Kira Poutasen Rakkautta on the rocks -kirjaa varmaan parin kuukauden ajan välillä aktiivisesti, välillä vähemmän aktiivisesti. Muutaman kerran on tehnyt mieli jättää kirja kesken, mutta päätin kuitenkin sitkoilla sen loppuun. Lopulta taistelin kirjan päätökseen, koska kirjasta oli tehty varaus enkä tahtonut palauttaa sitä lukemattomana kirjastoon. 

Rakkautta on the rocks on kolmas osa Lara Autiosta kertovassa chick lit -sarjassa. Sarjan muut osat ovat Rakkautta au lait, josta pidin paljon, ja Rakkautta al dente, josta pidin vähemmän, mutta Rakkautta on the rocks on sarjan ehdottomasti heikoin lenkki. Kaikissa kolmessa kirjassa on sama idea: Lara Autio on höpsö suomalainen nuori nainen, joka seikkailee ja deittailee miehiä eri maissa. Ekoissa osissa oltiin Pariisissa ja Italiassa ja tässä viimeisimmässä, kuten nimestä voi päätellä, New Yorkissa. Lara pakenee Isoon Omenaan, koska kihlaus ihanan Ericin kanssa on mennyt myttyyn. Lara on aina ollut kiinnostunut muodista, joten New Yorkissa hän ilmoittautuu muotikouluun opiskelemaan muotisuunnittelua. Koulussa Lara saa - oikein kliseisesti - homokämppiksen, jonka kanssa hän hioo suunnitelmia valloittaa muotimaailma ja ihana eksä takaisin.

Laran Briget Jonesmaiset sekoilut jaksoivat naurattaa vielä ekassa osassa, mutteivät enää tässä kolmannessa. Ehkä koko juttu olisikin toiminut paremmin, jos Larasta olisi tehty vain yksi kirja. Nyt samat vitsit eivät jaksa naurattaa enää kolmatta kertaa. Tuntui siltä, että Poutaselta on eväät loppu, sillä miksi muuten hän olisi marssinut tähän kirjaan Laran ex-poikaystäviä oikein kaksin kappalein. Eniten minua kuitenkin riepoi kirjan kieli, joka vilisi lyhenteitä OMG ja EVVK. Välillä tuli tunne, että luen jotain nuorten kirjaa. Jos ei näitä lyhenteitä oteta lukuun, oli teksti muuten lukukelpoista ja sujuvaa: Poutanen todella osaa kirjoittaa ja tuntee myös hyvin chick lit -genren, sillä Rakkautta on the rocks oli niin tyypillinen kirja tuolle genrelle. 

Olen lukenut Lara-sarjan lisäksi Poutaselta Kotimatkan ja Ihanan meren, joista jälkimmäinen on suuri suosikkini. Näiden kirjojen myötä olen  vakuuttunut Poutasen kirjoittajakyvyistä ja toivoisinkin, että pian saisin lukea Poutaselta muunkinlaista kirjallisuutta kuin Laran hölmöjä seikkailuja.

Kurkkaa Lumiomenan mainio arvio täältä.

1½ /5
WSOY 2011.
219 sivua. 

Rakkautta al dente

Lara Aution työ- ja rakkaussotkut herättivät hilpeyttä Kira Poutasen kirjassa Rakkautta au lait. Edellinen osa päättyi siihen, kun Lara tajusi kirkon ovella rakastavansa toista miestä ja pakeni huntu hulmuten omista häistään. Nyt Laran tarina saa jatkoa kirjassa Rakkautta al dente.

Puoli vuotta peruuntuneiden häiden jälkeen Lara on edelleen rakastunut ujoon Ericiin ja on vakuuttunut, että Eric on viimeinkin se oikea. Kaikki sujuu varsin mallikkaasti, kunnes Eric saa päähänsä raahata Laran Caprille tapaamaan vanhempiaan. Kulttuuritörmäys on melkoinen, kun suomalaistyttö heitetään keskelle värikästä italialaista perhe-elämää. Ilmapiiri on kuitenkin niin inspiroiva, että Lara alkaa vaihteeksi miettiä uutta unelma-ammattia itselleen. Jälleen hän onnistuu sotkemaan työkuvionsa pahan kerran, ja Ericistäkin alkaa paljastua uusia puolia, kun tämä tutustuttaa uuden tyttöystävänsä paikallisen nudistirannan tapoihin.

Tämä oli taas taattua hömppäviihdettä, mutta ei jaksanut naurattaa yhtä paljon kuin edellinen osa. Kesäisessä Italiassa tapahtuva kirja oli kuitenkin nautinnollista luettavaa Suomen paukkupakkasiin. Kirja jäi niin kutkuttavaan kohtaan, että veikkaanpa, että Laran sekoiluista saadaan lukea vielä jatkossa. Innolla jään odottamaan, mikä seuraavan osan nimi voisi olla...

Kotimatka

Kira Poutasen Kotimatkan minä-kertoja Laura on asunut Pariisissa vuosikausia, ja viihtyy siellä salamavaloissa ja samppanjasateessa kovapintaisena juorutoimittajana, jota työkaverit kutsuvat jääkuningattareksi. Tuo lempinimi onkin ainoa asia, joka Lauraa muistuttaa synnyinmaastaan; muutoin hän ei ole uhrannut kotimaalleen ja perheelleen vuosikausiin ajatustakaan. Hieman ennen joulua Laura joutuu kuitenkin matkustamaan Suomeen pikkusiskonsa häihin. Matka on oikea kulttuurishokki, sillä Suomessa mikään ei ole hyvin: lumi ja pakkanen ovat tietysti kauhistus, kuten myös Minkan polttarit ja inhottavat sukulaiset, vanhempien hössötys, jouluruuat ja traditiot. Kestämistä on myös Lauran poikamies-rukalla, syntyperäisellä ranskalaisella, joka on ihan pihalla Suomen joulunvietosta. Kaiken keskellä Lauran on kuitenkin palattavan menneisyyteen- halusi tai ei.

Hulvattoman hauska ja koominenkin kertomus kulttuurishokista. Nauroin ääneen, kun Lauran poikaystävä yritti Lauran äidin tavatessaan suudella tätä poskelle ja äippä-parka oli ihan kauhuissaan! Ainoa mikä kirjassa ärsytti oli itse päähenkilö. Kaameampaa ja itsekeskeisempää ämmää saa hakea. No, Lauran v-mäisyys on kyllä kirjan kannalta perusteltua. Lauran ja Minkan suhde oli myös kiinnostava. Alussa vihjailtiin kovasti sisarten huonoista väleistä ja annettiin ymmärtää, että jotain tosi kamalaa on joskus tapahtunut. Kirjan lopussa Laura ja Minka solmivat jonkinlaisen välirauhan, mutta olisin halunnut tietää heidän väleistään enemmän.

Rakkautta au lait

Tuskinpa kukaan viime aikoina naistenlehtiä selannut on voinut välttyä huomaamasta Kira Poutasen uusinta kirjaa Rakkautta au lait, jota on kutsuttu suomalaiseksi chick litiksi. Suomalainen chick lit on (toistaiseksi vielä) melkoisen harvinaista herkkua, joten siksi tästä Poutasen kirjasta on pidetty suhteellisen kovaa meteliä. Kirja on kuulemma saanut alkunsa siten, että kustantajat ovat huomanneet chick litin olevan vuosittain myydyimpien kirjojen joukossa, mutta Suomesta tämä kyseinen genre puuttuu lähes tyystin. Niinpä WSOY tilasi Poutaselta jonkun hilpeän ja viihdyttävän, naisille suunnatun kirjan. Poutanen tarttui haasteeseen, ja niin syntyi Rakkautta au lait, joka todellakin on hauskinpia pitkiin aikoihin lukemiani kirjoja. Tällaisen kirja-ahmatin piti jo alkaa hieman säännöstellä lukemaansa, jotta tätä herkkua olisi riittänyt pitemmäksi aikaa.

Kirjan päähenkilö on hieman alle kolmekymppinen taideopiskelija Lara, jonka opinnot eivät tosin mene täysin putkeen ja tämän vuoksi opettaja kehottaa Laraa ottamaan hieman etäisyyttä opintoihin. Maitokahvin ja croisanttien vannoutuneena ystävänä Lara ottaa kurssin kohti niiden luvattua maata, Ranskaa, ja päätyy Nizzaan. Nizzassa Lara törmää pian Ninan, jonka luokse hän pääsee asumaan. Taideteorian kehittely jää vähän vähemmälle, kun Lara menee töihin kahvilaan. Onnettomuuksille alttiille Laralle kahvila ei tosin ole mikään maailman paras työpaikka, sillä häneltä tuppaavat kahvit lennellä vähän mihin sattuu. Erään kompastumisen seurauksena Lara törmää pariisilaiseen tsiljonäärimieheen, mister vessapaperiin, ja jatko on kuin suoraan elokuvasta: Lara huomaa pian asuvansa Charlesin kanssa hulppeasti keskellä Pariisia, ajelevansa limusiinilla, ostelevansa luksusvaatteita Charlesin laskuun sekä pyörivänsä seurapiireissä. Luksuselämään totuttautuminen vie Laralta oman aikansa ja juuri, kun kaikki alkaa mennä nappiin, Lara huomaa paratiisissa olevan useampiakin käärmeitä. Kaikki ei tosiaankaan ole aivan niin ihanaa kuin luulisi…

Kirja oli siis viihdyttävintä mitä olen aikoihin lukenut ja Poutanen osaa kirjoittaa osuvasti ja hauskasti. Muutamissa kohdin (varsinkin alussa) tosin tuntui siltä, että kirjailija keskittyi enemmän keksimään huvittavia yksityiskohtia kuin viemään tarinaa eteenpäin. Loppua kohden tarina parani ja lukutahti sen kun kiihtyi. Risuja lopusta, joka oli jokseenkin sekava ja äkkinäinen- aivan kuin kirjailijalle olisi tullut kiire lyödä piste loppuun. Rakkautta au lait on aika paljon samanlainen kirja kuin Laura Saaren Tyyppiteoria, jota olen jo ehtinyt hehkuttaa jossain aiemmassa postauksessani. Jos siis olet lukenut Tyyppiteorian, kannattaa lukea tämäkin. Ja vaikket ole lukenutkaan, lue silti tämä Rakkautta au lait. Se on juuri sopivaa luettavaa esim. tenttikirjojen välissä:)