Minna Canthin vuonna 1895 ilmestynyt näytelmä Anna Liisa oli osuvasti lukupiiri-blogin maaliskuun kirjana. Osuvasti siksi, että maaliskuussa vietetään sekä naisten- että Minna Canthin päivää. Olen lukenut Anna Liisan joskus tenttiä varten, mutta eihän pieni kertaus mitään pahaa koskaan tee.
Anna Liisa kertoo nuoresta naisesta, joka on menossa naimisiin Johanneksen kanssa. Anna Liisalla on kuitenkin kauhea salaisuus, sillä hän on tullut aiemmin raskaaksi Mikko-nimiselle rengille. Mikko on livistänyt tiehensä, ja Anna Liisa on jäänyt yksin häpeänsä kanssa. Sittemmin Anna Liisa on tappanut vastasyntyneen lapsensa ja apua siihen hän on saanut Mikon äidiltä. Kun Anna Liisa on avioitumassa Johanneksen kanssa, palaa Mikko livohkasta ja ilmestyy äitinsä kanssa painostamaan ja kiristämään Anna Liisaa.
Olen pitänyt kirjasta heti ekasta lukukerrasta lähtien, eikä tunne ole muuksi muuttunut. Lukiessani tunsin suurta vihaa yhteisöä kohtaan, joka vaati siveyttä ja jonka vuoksi Anna Liisa joutui kantamaan yksin vastuun tekosistaan. Varsinkin Anna Liisan isän reaktio järkytti minua, sillä siinä kohtaa voitaisiin puhua jopa kunniamurhasta. Vaikka kirjan aihe olikin järkyttävä, lapsenmurha, en kauheasti järkyttynyt teosta tai ajatellut sitä, sillä pidin lapsenmurhaa jotenkin ainoana vaihtoehtona Anna Liisalle, joka sentään oli talollisen tytär eikä tällä varmasti olisi ollut kotiin menemistä vauva kainalossa. En osaa myöskään pitää Anna Liisaa uhrina, vaan minusta hän oli rohkea ja vahva, sillä vaatii takuulla paljon rohkeutta toteuttaa tekonsa ja vielä pitää kaikki sisällään. Mikko taas oli ärsyttävä hahmo, joka ei toisaalta itse halunnut antaa Anna Liisaa kenellekään toiselle muttei myöskään tahtonut häntä itselleen.
Kokeneet opettajat ovat vinkanneet, että jos haluaa saada yläkoululaisen kiinnostumaan klassikoista, kannattaa tarjota heille Anna Liisaa. Anna Liisa on kieleltään helppolukuinen, jos vertaa sitä moniin muihin klassikoihin, ja vaikka kirja onkin näytelmä, se on silti helppolukuinen ja selkeä. Yläkoululaiset yleensä vielä kiinnostuvat aiheesta, sillä voin hyvin kuvitella, miten herkullinen aihe lapsenmurha on 15-vuotiaan mielestä. Usein keskustelua herättää myös kaksinaismoraali miehen ja naisen välillä: miksi nainen joutuu kärsimään yksin kaikki seuraukset ja mies pääsee kuin koira veräjästä.
Suosittelen tutustumaan Lukupiiri-blogiin ja muiden kommentteihin tästä näytelmästä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Draama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Draama. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. maaliskuuta 2011
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Romeo ja Julia
Hävettävän vähän tulee luettua ulkomaisia klassikkokirjoja: jotenkin on vaan helpompi napata hyllystä se tänä tai edellisenä vuonna ilmestynyt uutuus. William Shakespearen Romeo ja Julia on roikkunut pakko lukea -listallani ikuisuuden, kunnes nyt sain luettua sen erään toisen bookcrossarin ansiosta. On tuo Bookcrossing vaan hieno juttu!
Romeon ja Julian idea on varmasti monille tuttu, mutta tässäpä juoni lyhyesti: Romeo ja Julia ovat kaksi nuorta veronalaista, joiden suvut (Montaguet ja Capuletit) ovat keskenään riidoissa. Romeo ja Julia tapaavat sattumalta juhlissa ja rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Onnettomat tapahtumat aiheuttavat kuitenkin sen, että Julian on esitettävä kuollutta, jotta häntä ei naitettaisi väärälle miehelle. Julia nauttii vahvan myrkkyjuoman, jotta häntä luultaisiin kuolleeksi ja jotta Julia voisi paeta Romeon kanssa Veronasta. Tieto Julian valekuolemasta ei kuitenkaan tavoita Romeota ja tämä juo kuolettavaa myrkkyä. Kun Julia kuulee Romeon kuolemasta, hän menee ja syöksee tikarin rintaansa Romeon ruumiin vieressä.
Kieli-ihmisiä kun olen, ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi tietysti näytelmän kieleen. Kieli olikin kaunista, vaikka olikin (tai ehkä juuri siksi)todella vanhahtavaa. Muutamissa kohdissa pokka tosin meinasi pettää. Kyseisen esimerkki on omasta lempikohdastani: Rouva Capulet: "Siis mieti naimistas; sua nuorempana Veronassa on moni säätyläisnainen jo tullut äidiksi: kun muistuttelen, sun iässäs jo äitis olin minä, ja sinä neito yhä. Lyhyesti: sua puolisokses kosii jalo Paris." (sivulta 32.)
Joskus lapsena kuuntelin paljon Movetron-nimisen bändin kappaletta Romeo ja Julia. Kun kuulin, että kyseinen biisi pohjautuu kuuluisaan romaanin, päätin että aikuisena luen tuon kirjan. Nyt on tuokin lupaus täytetty.
Romeon ja Julian idea on varmasti monille tuttu, mutta tässäpä juoni lyhyesti: Romeo ja Julia ovat kaksi nuorta veronalaista, joiden suvut (Montaguet ja Capuletit) ovat keskenään riidoissa. Romeo ja Julia tapaavat sattumalta juhlissa ja rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Onnettomat tapahtumat aiheuttavat kuitenkin sen, että Julian on esitettävä kuollutta, jotta häntä ei naitettaisi väärälle miehelle. Julia nauttii vahvan myrkkyjuoman, jotta häntä luultaisiin kuolleeksi ja jotta Julia voisi paeta Romeon kanssa Veronasta. Tieto Julian valekuolemasta ei kuitenkaan tavoita Romeota ja tämä juo kuolettavaa myrkkyä. Kun Julia kuulee Romeon kuolemasta, hän menee ja syöksee tikarin rintaansa Romeon ruumiin vieressä.
Kieli-ihmisiä kun olen, ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi tietysti näytelmän kieleen. Kieli olikin kaunista, vaikka olikin (tai ehkä juuri siksi)todella vanhahtavaa. Muutamissa kohdissa pokka tosin meinasi pettää. Kyseisen esimerkki on omasta lempikohdastani: Rouva Capulet: "Siis mieti naimistas; sua nuorempana Veronassa on moni säätyläisnainen jo tullut äidiksi: kun muistuttelen, sun iässäs jo äitis olin minä, ja sinä neito yhä. Lyhyesti: sua puolisokses kosii jalo Paris." (sivulta 32.)
Joskus lapsena kuuntelin paljon Movetron-nimisen bändin kappaletta Romeo ja Julia. Kun kuulin, että kyseinen biisi pohjautuu kuuluisaan romaanin, päätin että aikuisena luen tuon kirjan. Nyt on tuokin lupaus täytetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
