Merkki päällä

Merkki päällä on viimeinen Orvokki Aution Armista ja Olavista kertova kirja. Kirjan tapahtumat jatkuvat kymmenen vuoden kuluttua siitä, mihin edellinen osa jäi. Armi ja Olavi ovat tässä osassa virallisesti eronneet, ja Armi on muuttanut lastensa Tiinan ja Lassen kanssa Tampereelle, sillä Olavi jaksaa vielä kaikkien vuosien jälkeen olla mustasukkainen Armista ja kantaa kaunaa heidän erostaan. Armi on halunnut mahdollisimman Olavista, sillä Pohjanmaalla asuessaan Olavi on usein ilmestynyt meuhkaamaan Armin ikkunan alle.

Elämä Tampereella voisi olla muuten hyvin, mutta Armia kaivertaa kariutunut suhde miesystäväänsä Ahtiin sekä välit Tiina-tyttäreen. Murrosikäinen Tiina heittäytyy hankalaksi, lintsaa koulusta, solvaa äitiään sekä käyttää alkoholia. Lisäksi Armille aiheuttaa huolta anoppi, joka puuttuu edelleen Armin lastenkasvatukseen ja on katkera Armin ja Olavin erosta. Kirjan lopussa asiat kuitenkin alkavat mennä parhain päin, kun syy Olavin kaytökseen selviää ja Tiinankin asiat saadaan kuntoon. Elämä näyttää Armillekin aurinkoisen puolensa.

Tämä kirja ja myös koko Pesärikko -sarja oli hyvä. Tämän kirjan kohdalla tosin häiritsi kovasti se, että kirjan tapahtumat olivat kamalan tuttuja. Ehkä sotkin tämän kirjan johonkin muuhun saman tyyliseen teokseen tai sitten olen joskus aiemmin lukenut tämän mutten muista sitä. Harmi vain, että sarja loppui jollain lailla kesken, sillä olisi ollut kiva tietää, miten Armin ja lasten elämä alkaa sujua, lopussa viitattiinkin joihinkin tuleviin muutoksiin Armin kohdalta. Tai ehkä on kuitenkin parempi, että lukijallekin jätetään varaa päätellä asioita eikä kaikkea kirjoiteta valmiiksi auki.

Kotipesä

Orvokki Aution Kotipesä jatkaa Armin ja Olavin tarinaa muutamaa vuotta myöhemmin siitä, mihin edellinen kirja eli Viistotaival jäi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin pieneen Eteläpohjalaiseen kylään 1960-luvun puoliväliin. Aikaa kirjassa ei suoranaisesti mainita, mutta päättelin itse kirjan sijoittuvan jotakuinkin 60-luvulle.

Tässä kirjassa Armi ja Olavi ovat muuttaneet Olavin kotitilalta Larvasta omaan kotiin Kainastolle, sillä Armi ei tule toimeen voimakastahtoisen anoppinsa kanssa. Lisäksi Armia rassaa tieto Olavin aviottomasta lapsesta, josta kaikki muut ovat tienneet. Omaan kotiin muuttaessa Armi kuvittelee asioiden olevan hyvin, onhan pariskunnalla kaksi pientä lastakin ja kolmas tulossa, mutta asiat mutkistuvat entisestään: anoppi tuppautuu joka asiaan, Armia vaivaa yksinäisyys ja Olavia puolestaan mustasukkaisuus, joka käy sairaalloiseksi. Armi ei saisi mennä mihinkään eikä puhua kenenkään, varsinkaan miehen, kanssa, sillä Olavin mielestä Armi kuuluu vain ja ainoastaan hänelle. Tilanne kärjistyy niin pahaksi, että Armi alkaa suunnitella muuttoa omaan asuntoon.

Kirja loppuu hassusti kesken, joten en vielä ole saanut selville, miten Armille ja Olaville lopulta käy. Jatkoa odotan kuitenkin innolla, vaikkei tämä osa ollutkaan niin hyvä kuin tuo edellinen. Tässä kirjassa ärsytti Olavi, josta ei ollut mihinkään muuhun kuin kyttäämään vaimoaan ja juoksemaan äitinsä helmoihin heti, kun tulee jotain ristiriitaa. Edes lapsistaan Olavi ei voinut huolehtia, ellei taka-ajatuksena ollut Armin saaminen sänkyyn. Jos minä olisin Armi, olisin lähtenyt jo ajat sitten;)

Viistotaival

Kesä tuntuu olevan poistokirjamyyntien kulta-aikaa ja minäkin olen käynyt ahkerasti penkomassa kirjastojen valikoimia. Poistomyynneistä peräisin on tämäkin viimeksi lukemani kirja eli Orvokki Aution Viistotaival, joka aloittaa Armista ja Olavista kertovan sarjan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat muutaman vuosikymmenen päähän pieneen kylään Pohjanmaalle. Aholan Armi on 18-vuotias pesäpalloa pelaava nuori nainen, kun pirssikuski ja häntä viitisentoista vuotta vanhempi Olavi iskee silmänä tyttöön. Armi ihastuu mieheen palavasti vaikka Olavi onkin vanha ja lihava. Armin vanhemmat vastustelevat liittoa, sillä Olavilla on viisivuotias, avioliiton ulkopuolella tehty lapsi, josta Armi ei tiedä mitään. Pariskunta kuitenkin avioituu ja muuttaa Olavin kotitilalle Larvaan, jota emännöi Olavin äiti yhdessä halvaantuneen sisarensa kanssa. Naiset ovat niin onnessaan siitä, että Olavi on kaikesta huolimatta onnistunut löytämään itselleen hyvän ja fiksun vaimon, että yrittävät kaikin tavoin estää Armia kuulemasta totuutta Olavin menneisyydestä. Tämä tapahtuu siten, että Armilta lähestulkoon kielletään kaikenlainen yhteydenpito ulkomaailmaan. Kauhistuneena luin kuvauksia Armin kohtelusta, vaikka Larvan naiset kai kuvittelivat vain suojelevansa Armia mielipahalta. Onneksi Armi muuttui kirjan loppua kohden uhmakkaammaksi ja kirjan lopusta jäi sellainen käsitys, että seuraavassa osassa Armin ja Olavin välillä kipunoi enemmänkin.

Viistotaival on mukavan kevyttä kesälukemista, joskaan ei sitä kovinta hömppää. Ihaninta kirjassa oli pohjolaismurre, josta sain paljon paremmin selvää kuin esim. Eira Pättikankaan kielestä. Viistotaivaalla on myös kaksi jatko-osaa, Kotipesä ja Merkki päällä, joiden kautta voin edelleen seurata Armin ja Olavin elämää.