Tarhapäivä

Kyllä tätä on odotettukin, nimittäin Eve Hietamiehen uutta kirjaa Tarhapäivä. Tarhapäivä on jatkoa muutaman vuoden takaisille Yösyötölle, jossa seurattiin toimittaja Antti Pasasen selviytymistä pienen Paavo-vauvan yh-isänä. Nyt vauvasta on kasvanut viisivuotias reipas poika, mutta yhä edelleen Antti joutuu arvioimaan isyyttään ja onnistumistaan siinä. Paavon äiti Pia ei ole kuvioissa mukana muuten kuin tuottamalla kerta toisensa jälkeen pettymyksiä Paavolle. 

Ihan yksin Antin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä hiekkalaatikolta matkaan tarttunut Enni Terttu-tyttärineen on edelleen vahvasti mukana. Heti kirjan alussa Antti joutuukin melkoisen ongelman eteen, kun selviää, etteivät hänen tunteensa Enniä kohtaan olekaan pelkästään kaverilliset. Romanttiselle haihattelulle ei kuitenkaan jää tolkuttomasti aikaa, sillä Terttu muuttaa olosuhteiden pakosta Pasasten poikamiesboksiin. Tertun kanssa Antti sujahtaa kokonaan uuteen maailmaan: sellaiseen, jossa on erikseen tyttöjen ja poikien lääkkeet, rokkimekkoja, isopäisiä pehmoeläimiä, tanssitunteja ja jokaisella tavaralla oma nimensä. Antti saa alkukankeuksien jälkeen huomata oppineensa Tertulta paljonkin uutta.

Kun sain Tarhapäivän käteen ihmettelin, miten pikkulapsiarjesta saa yli 400 sivua tekstiä ilman että se alkaa tuntua puisevalta. Helposti. Kirjassa kuvataan paljon lapsiperheelle tuttuja rutiineja: aamupalaa, tarhamatkaa, leikkimistä, ostoksilla käymistä, iltapalaa, -pesua ja -satua, mutta usein rutiineihin liittyy jokin huvittava kommellus, esimerkiksi kauppareissulla porukka tekee katoamistemppuja yksi kerrallaan. Kirjaa lukiessani sainkin nauraa hekottaa monta kertaa ääneen. Tykkäsin erityisesti siitä, ettei Anttia kuvata minään superisänä, vaan tavallisena tallaajana. Usein kun nimittäin törmää siihen, että lapsestaan huolehtivasta isästä tehdään joku yli-ihminen ja kaikki tavallisetkin arjen askareet miehen tekemänä saavat osakseen ylpeää hymistelyä: "kato, se vei lapsen hammaslääkäriin".

Hietamies taitaa mutkattoman kerronnan ja puhekielinen teksti sopii hyvin rempseän Antin tarinaan: moneen kertaan tekstissä päräytellään miehekkäitä perkeleitä ja moneen otteeseen Antti myös komentaa lapsia "pitämään turpansa kiinni". Tarhapäivä on kokonaisuutena mahtava ja nopealukuinen kirja. Perheenäidit ja -isät löytävät kirjasta paljon samaistuttavaa, mutta kirjassa on tuttuja juttuja niillekin, joilla omia lapsia ei ole. Ainakin Tarhapäivästä kävi ilmi lasten tämänhetkiset suosikkilelut.

Jos Yösyöttö aiheutti lapsettomalle sinkkunaiselle lieviä kammoväristyksiä realistella pukluarkikuvauksella, herätti Tarhapäivä orastavaa vauvakuumetta: kaikkien kaupparaivareiden ja uhmakohtausten jälkeenkin on olemassa se toinenkin, ihanampi, puoli.

Katso myös Maijan, Susan ja Amman arviot.

5/5

Otava 2012

446 sivua.

Puolinainen

 Eve Hietamies on yksi suosikkikirjailijoistani, joka tosin julkaisee kirjoja turhan harvoin. Odotellessani uutta Tarhapäivä-romaania kaivoin hyllystä Hietamiehen vanhempaa tuotantoa olevan lapsettomuutta käsittelevän Puolinainen-romaanin. Olen lukenut kirjan jo aiemmin, mutta halusin palata siihen uudestaan.

Puolinainen kertoo marketissa työskentelevästä Ilonasta ja tämän puolisosta, hanoja myyvästä Iivarista. Ilona ja Iivari rakastavat toisiaan ja kaikki on hyvin, enää puuttuu vain lapsi, tyttö tai poika, jolla on äitinsä siniset silmät ja neliskanttinen pottuvarvas tai isänsä villit kiharat ja isot kädet. Ilona tulee raskaaksi kuin kello, mutta raskaudet päättyvät aina keskenmenoon. Kirjassa tapahtumat kerrotaan Ilonan näkökulmasta ja välillä muistellaan aiempia keskenmenoja sekä seurataan Ilonan viidettä raskautta.

Puolinainen on kiinnostava ja erilainen kirja lapsettomuudesta, sillä keskenmenoista puhutaan harvoin. Mietin, miten kestää järjissään sitä, että raskaus toisensa perään päättyy keskenmenoon heti kun uutisesta ehtii iloita. Ilonankin päässä pyörii tunteiden sekamelska: neljän keskenmenon jälkeen osaa varautua siihen, että pian Kone alkaa taas toimia ja tekee tyhjäksi kaikki ne haaveet ja suunnitelmat, joita Ilona ja Iivari ovat tulevaisuuteen ladanneet. Ja kuitenkin jossain on vielä jäljellä Toivo.

-- Kuinka sä voit?
-- Hyvin.
-- Entäs se pikkuinen?
Ilona vilkaisee syrjäkarein Iivaria. --  Älä kiinny siihen liikaa. Se tulee ulos.
-- Mitä jos...
-- Ne tulee aina ulos.

Lapsettoman  Ilonan lisäksi kirjassa on sivuhenkilöinä muita eri elämäntilanteessa olevia naisia: on paras ystävätär, joka on lapseton sinkku, sisko, joka on helisemässä pienten kaksosten kanssa ja työkaveri, joka ei lukuisista yrityksistä huolimatta raskaaksi. Lisäksi Ilonan työpaikassa marketin takahuoneessa naiset käyvät läpi monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia liittyen lapsettomuuteen ja naiseuteen.  Tätä keskustelua työkavereiden kesken kuvataan kirjassa hyvin paljon ja muutenkin kirjassa on (aiheesta johtuen) paljon naisten keskinäisiä keskusteluja ja pohdintoja.

Puolinainen oli ripeää luettavaa ja tykkäsin Hietamiehen tavasta kertoa tarinaa pilke silmäkulmassa; tyylissä on paljon samaa kuin Härkösessä, sillä vakavista asioista kirjoitetaan vähemmän vakavasti. Aiheen henkilökohtaisuus oli hyvin aistittavissa kirjassa ja se teki lukukokemuksesta onnistuneen. Jaksan myös ihastella henkilöhahmoja, sillä on kiva että kirjassa seikkailee välillä rehellinen kaupankassa akateemisesti koulutettujen henkilöiden sijaan. Pari miinusta kirjassa kuitenkin on: pelkkä lapsettomuus- ja keskenmenoaihe on liian vähän kolmesataasivuiseen, joten toistoa tulee väkisinkin ja se turhauttaa välillä. Varsinkin monet unikohdat, joissa Ilonan keskustelee Pelon kanssa, toistuvat turhan usein. Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin onnistunut ja toimi hyvin uudelleen luettunakin.

4+/5

Otava 2002.
318 sivua.

Teräsmiehen morsian

Eve Hietamiehen Teräsmiehen morsian kertoo kolmekymppisistä Iiriksestä ja Istosta, joiden suhde on kriisissä. Elämästä on tullut pelkkää riitelyä: koska siivotaan, kumpi opettelemaan tekemään ruuan, kuka tietää missä on joulukuusenkoristeet ja kumman se pitäisi tietää, tehdäänkö lapsi ja mihin käytetään rahat. Onko elämä vain asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän hiljainen kyllästyminen? Riitelyn Iiris ja Isto ovat eri kokonaan eri aaltopituuksilla: Isto tekee pitkää päivää töissä ja töiden jälkeen hän suuntaan harrastuksiinsa, kun Iiris joutuu nököttämään yksinään kotona odottamassa kutsua mukaan bileisiin. Eräänä päivänä Seston pihalla Iiris saa yksinäisyydestä tarpeekseen ja päättää haihtua pois.

Joskus nuorempana pidin tästä kirjasta kovasti ja ihan hyvä kirja tämä on edelleen. Kieli on helppolukuista ja selkeää eikä tätä kirjaa lukiessa tarvitse juurikaan ajatella. Plussaa siitä, että jännittäviä juonenkäänteitä riittää loppuun saakka. Nopeaa talvilomalukemista!

Yösyöttö

Eve Hietamiehen tuoreimman kirja, Yösyötön, päähenkilön, toimittajana työskentelevän Pasasen Antin, elämä on mallillaan: on vaimo ja vastasyntynyt pikkuinen poika, koti ja kaikki. Vauvan syntymä on kuitenkin kovempi juttu Antin vaimolle, sillä hän joutuu psykoosiin ja sairaalaan suljetulle osastolla. Yhtäkkiä Antti joutuu olemaan se, joka ottaa vastuuta Paavo-vauvan hoidosta ja heräämään öisin juottamaan Tuttelia vauvalle. Kun Pia ei enää halua palata perheensä luo, alkaa Antilla uuden elämän opettelu. Siihen elämään ei todellakaan kuuluu juttukeikat, baari-illat, sunnuntaipäivät sängyssä seksin ja leffan merkeissä tai tennistunnit kaverin kanssa. Sen sijaan päivää rytmittävät pyykinpesu, syöttäminen, Teletapit ja päivät puistossa kotiäitien seurassa. Mistä hitosta Antin kaltainen äijä löytäisi ne äitigeenit?

Ensin olin vähän pettynyt tähän kirjaan, sillä luulin että kirja jatkaisi Hietamiehen edellisestä kirjasta,Puolinaisesta, tuttujen Ilonan ja Iivarin tarinaa. Loppujen lopuksi olikin varsin toimiva vaihtoehto kuvata vauvaperhe-elämää isän silmin. Yleensä lapsiaan kotiin hoitamaan jäävät isät näytetään jonkinlaisina sankareina, mutta Yösyötössä siitä ei ollut pelkoa vaan Antti kuvattiin aitona ja tavallisena ihmisenä, kun hän pohti pitääkö lapsi viedä lääkäriin kirkkaan vai vihreän rään vuoksi? Kirjan ehkä herkullisinta antia olivat äitien keskustelut leikkipuistossa, varsinkin kun mietti, miltä ne näyttävät miehen silmin.