torstai 19. toukokuuta 2011

Eri kivaa!


Öhöm. Olen ollut niin innostunut 30 päivää kirjoja -haasteesta, että olen unohtanut postailla tänne lukemistani kirjoista. Onneksi merkitsen kaikki lukemani kirjat uskollisesti myös ruutuvihkoon, josta on hyvä tarkastaa, mitä kaikkea on jäänyt postaamatta. Seuraavina päivinä saan toivottavasti kirjoitetuksi juttuja niistä postaamatta jääneistä kirjoista.

Kävin viime kesänä Ateneumissa katsomassa Onerva - kaupungin naiset -näyttelyn, josta tämä Anna Kortelaisen kirja Eri kivaa! Onerva - kaupungin naiset 1910 tavallaan kertoo. Kirjan idea on se, että siinä kerrotaan Helsinkiläisten 1910-luvulla eläneiden naimattomien naisten (teoksessa heistä käytetään nimitystä helsingitär) elämästä. Oppaana toimii kirjailija L. Onerva, joka ehti olla vapaa ensin naimattomana ja sitten eronneena naisena.

Kortelainen kuvaa helsingittären naiseksi, joka liikkuu Helsingissä ystävättäriensä kanssa, tai joskus jopa sisaren tai ihailijansa kanssa. Helsingitär on keskiluokkainen nainen, joka on käynyt tyttökoulun tai yhteiskoulun. Helsingitär saattaa olla ylioppilas tai jopa filosofian ylioppilas, mikäli vanhemmat ovat tarpeeksi varakkaita kustantamaan tyttärensä opiskelut. Jos koti ei ole varakas, helsingitär ansaitsee omaa rahaa opettamalla tai antamalla yksityisopetusta esimerkiksi kielistä. Iältään helsingitär on parikymppinen, sillä sitä vanhemmilla on jo kiire avioliittoon, ellei tämä sitten haaveile elämästä itsellisenä naisena.

Kirja oli rakennettu kiinnostavasti leikekirjan muotoon: tekstin lisäksi sivuilla oli valokuvia, lehti-ilmoituksia ja kuvia esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoista, Onervan tavaroista tai iltamien ohjelmistoista. Lisäksi kirjassa on katkelmia Onervan teksteistä. Alla on kuva parista sivusta, vähän huonokuntoisena mutta kuitenkin.
Ilmoituksia työpaikoista, joita helsingitär voisi hakea.
Mm. Venny Aho etsii kotiopettajaa.

Kuva Korkeavuorenkadulta.
Vasemmalla mainostetaan vuokrattavaa tomunimijää.
Tykkäsin kirjasta tosi paljon. L. Onerva vaikuttaa kiinnostavalta persoonalta ja tämä oli sopivan kevyt katsaus hänen elämäänsä. Minua kiinnosti myös todella paljon helsingittärien elämä, jota Kortelainen kuvaa monelta kannalta: esille otetaan niin ystävyys- kuin rakkaussuhteet, kahvilat ja ravintola, elokuvat ja teatterit, politiikka kuin matkustaminenkin. Jokaiseen näistä liittyvät myös Onervan omat kokemukset päiväkirjojen ja kirjeiden muodossa sekä katkelmat teoksista. Valokuvat ja lehti-ilmoitukset olivat kirjassa hyvä ja havainnollinen lisä, varsinkin lehti-ilmoituksia oli mielenkiintoista tutkia. Oli jotenkin järkyttävää, kun nimetöntä lasta tarjottiin lehdessä kasvatiksi "jos joku hyväsydäminen sen haluaisi" ja annettiin vielä osoite, missä lapsukaista voi käydä etukäteen katsomassa. Toisaalta myös huvitti muuan kempparin mainos, jonka alalaidassa luki kissan kokoisilla kirjaimilla "meillä vain naismyyjiä".

Suosittelen tätä lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille ja niillekin, jotka kuvittelevat ettei historia kiinnosta - tässä on selkeä ja kattava paketti 1910-luvun helsingittären elämästä.

 5/5

3 kommenttia:

Laura / Lukuisa kirjoitti...

Kiitos vinkistä, on nimittäin mielenkiintoisen oloinen kirja. Tosi kiva taitto ja kuvitus!

jaana kirjoitti...

Kävin myös katsomassa näyttelyn ja ostin kirjan. Se on mielestäni kiva selailukirja, jota voi pitää esimerkiksi olohuoneen pöydällä ja lukea silloin tällöin kappaleen tai katsella kuvia. Jos L. Onerva kiinnostaa enemmän, on Kortelainen kirjoittanut hänestä myös elämäkerran "Naisen tie". Samoin Onervasta kertoo Hannu Mäkelän Nalle ja Moppe, jonka toisena sankarina on Eino Leino. Suosittelen molempia, jollet ole aiemmin lukenut.Kiehtovia tyyppejä!

Susa P. kirjoitti...

Laura, ajattelinkin että saattaisit kiinnostua tästä:)

Jaana, kiitos kirjavinkeistä! Nalle ja Moppe vaikuttaa kiinnostavalta.