Olen joskus miettinyt mitä tekisin, jos minulla olisi vain muutama kuukausi elinaikaa. Rikkoisin lakia, matkustaisin kaikkiin niihin paikkoihin, jotka olen aina halunnut nähdä, pyytäisin ja antaisin anteeksi kaikki vuosien varrella sanotut pahat sanat... 16-vuotiaalle Tessalle nämä ajatukset eivät ole leikkiä vaan totisinta totta: hän sairastaa parantumatonta leukemiaa ja hänellä on vain muutama kuukausi elinaikaa. Tessa haaveilee pääsevänsä neitsyydestään, rikkovansa lakia ja saattavansa eronneet vanhemmat takaisin yhteen. Aika käy vähiin ja Tessan lista lähenee loppuaan. Viime kuukausinaan Tessa tuntee kuitenkin olevansa enemmän elossa kuin ennen, kiitos erään Adamin.
Jenny Downhamin nuortenkirja Ennen kuin kuolen on surullisin ja koskettavin kirja, jonka olen vähään aikaan lukenut. Alahuuleni alkoi vapista siinä kohtaa, kun Tessa totesi, ettei halua vielä kuolla, sillä häntä ei ole rakastettu näin tarpeeksi kauaa. Silmiäni jouduin räpyttelemään siinä vaiheessa, kun kirjassa kerrottiin miten Tessan perhe jättää hänelle jäähyväiset. Aluksi mietin, miten näin rankan aiheen omaava kirja voi olla nuortenkirja. Toisaalta kirja kertoo väkevästi myös elämästä, takakannen mukaan se on ylistyslaulu elämälle. Kirjassa oli myös perusnuortenkirjajuttuja tyttöjen ystävyydestä ja nuorten elämästä yleensä.
Ihanaa ja toisaalta myös kamalaa oli lukea Tessan toiveikkuudesta, hän ei usein antanut valtaa epätoivolle tai syytellyt elämän epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta Tessan vaiheessa sairastunut on käynyt kaiken tuon jo läpi. Tessa ei myöskään missään vaiheessa alistunut, vaan yritti viimeiseen asti toteuttaa haaveitaan ja uskalsi rakastaa loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan koskettava ja suositeltava kirja. Kärsin itse "sit ku" -taudista, joten minulle kirja oli hyvä muistutus siitä, että asiat kannattaa tehdä nyt eikä myöhemmin.
Järjellä ja tunteella -blogin Susa on myös lukenut tämän kirjan. Kannattaa kurkata hänen loistava arvostelunsa täältä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti