2 X 100 kirjaa

Aika monessa blogissa on kiertänyt tämä haaste, johon minäkin aikani kuluksi vastaan. Alla on siis BBC:n (?) ja Keskisuomalaisen listaamana 100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi elämässään lukea. Nämä listat saavat mieleni aina apeiksi, sillä tiedän jo etukäteen, etten voi lukemillani kirjoilla kauheasti brassailla. Tämä haaste on muuten napattu Laurenilta.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling (lasketaanko jos olen lukenut vain ekan osan?)
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee

6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger

19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger (tämä löytyy mun joulupaketista)
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell (tämäkin on lukulistalla)
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini (lukulistalla)
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

7/100

Voi hyvä sylvi, tiesin jo etukäteen ettei näillä paljon voi kehuskella, mutta että jäin alle kymmenen! Tästä ei paljon passaa oppilaille huudella...

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja (lasketaanko jos oon lukenut vain ekan osan?)
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (lukulistalla)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut (pääsin puoliväliin ennen kuin jätin kesken)
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran (tämä on ollut kesken kohta vuoden)
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

23/100

Ei tämäkään paljon naurata, mutta on parempi kuin odotin. Näköjään toi kotimainen kirjallisuus on mulla vahvempi kuin ulkomainen. Tässäpä sitä oliskin lukulistaa, kun iskee mitä luen seuraavaksi -pulma:)

Muuttoarvonta

Muuton ja lähestyvän joulun vuoksi ajattelin laittaa pystyyn ensimmäisen blogiarvontani. Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla tätä kirjoitusta. Arvonta päättyy sunnuntaina 12.12. jolloin arvon yhden voittajan. Palkinto on yllätys vielä minullekin, mutta jotenkin se liittyy jouluun.

Yhden arvan saat, kun kommentoit tätä kirjoitusta,
toisen arvan saat, kun liityt lukijakseni ja
kolmannen arvan saat, kun linkität blogini.

En pidä itseäni kovin järjestelmällisenä (ainakaan nyt kaiken kiireen keskellä), joten ilmoitathan kuinka monella arvalla olet mukana:)

Arpaonnea ja hyvää joulun odotusta kaikille!

Tulkki

Tämä on mini-postaus Inna Patrakovan kirjasta Tulkki, sillä luin kirjan jo aikaa sitten ja ehdin palauttaa sen jo kirjastoonkin, eli muistikuvia ei paljoa ole. Löysin Patrakovan kirjan Cosmossa ilmestyneen arvion perusteella ja kiinnostuin kovasti, sillä kirja on suomalais-venäläistä chick litiä. Suomessa kirjoitetaan kovin vähän chick litiä ja suomalais-venäläinen chick lit oli minulle niin kova myyntivaltti erikoisuutensa vuoksi, että pakkohan tämä oli lukea. Kirjan päähenkilö on Suomessa asuva venäläinen nainen Olga ja juoni on lyhyydessään sellainen, että yksinhuoltaja-äiti deittailee erilaisia suomalaisia miehiä ja heiluu muuten Suomen ja Helsingin seurapiireissä. Sitten näitä miesjuttuja puidaan ystävien kanssa teekupposella.

Ekat 150 sivua luin ahmimalla, tokat 150 sivua vähän vähemmän innokkaasti. Syynä ei ollut kielen tai tarinankuljetuksen heikkous vaan hetkellinen ärtymys tämän lajityypin kirjoihin. Okei, chick lit on kaavamaista, mutta miksi naisista täytyy tehdä aivottomia kanoja. Olgakin, vaikka on muuten fiksu nainen, sortuu älyttömiin kotkotuksiin miesten kanssa esim. ostamalla Stockalta runsain määrin älyttömiä golfvehkeitä, koska ei muka tajua niistä mitään. Samaa aivottomuutta on havaittavissa ainakin Kira Poutasen hömppäkirjoissa. No joo, mutta jos tämän lajityypin kirjat kiinnostaa, suosittelen tutustumaan.

Pikkuvinkkinä suomentajalle, että kannttaisi miettiä vähän myyvempää nimeä, sillä vaikka kansi on tyttömäisen vaaleanpunainen, ei kirja, jonka nimi on Tulkki ole kovin houkuttava. Tai ainakaan minä en olisi osannut poimia tätä kirjastosta ellei minulla olisi ollut tietoa sisällöstä.

Elämän taika

Cathy Kelly on suosikkini ulkomaisista hömppäkirjailjoista, koska hänen kirjansa ovat kepeydestään huolimatta realistisia ja jotenkin "järkeviä". Kellyn uusin, Elämän taika, jäi keväällä kaikessa kiireessä kesken, mutta nyt sain sen luettua. Kellyn kahden edellisen kirjan, Rakkautta rivien välissä ja Rakkauden kielioppi, jälkeen en odottanut tältä mitään erityistä, mutta yllättäen tämä olikin tosi hyvä. Hömppäaiheiden lisäksi kirjassa käsitellään vakavampia aiheita, kuten alkoholismia ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.


Kirjassa -kuten melkein kaikissa Kellyn kirjoissa- on päähenkilönä neljä eri-ikäistä naista. Ingrid Fitzgeraldilla menee lujaa. Hän on menestynyt TV-toimittaja, onnellisesti naimisissa ja kahden ihanan nuoren äiti. Mutta suuren elämänmuutoksen aikoihin hän saa selville salaisuuden, joka järkyttää koko hänen maailmansa perustuksia. Parikymppinen Natalie Flynn on rakastumassa päätä pahkaa. Hänen aikaa sitten kuolleen äitinsä salamyhkäinen menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Uskaltaisiko Natalie viimein etsiä vastauksia kysymyksiinsä? Charlie Fallon rakastaa perhettään ja työtään Kennyn tavaratalossa, mutta hänen omalaatuisesta äidistään tulee koko ajan vaativampi. Nyt olisi jo aika alkaa taistella oman onnensa puolesta. Maanläheinen taiteilijasielu Star Bluestone on nainen, jolla on kyky auttaa heitä kaikkia. Hän tietää kokemuksesta, että tärkeitä asioita tulee vaalia, sillä mahdollisuuden todelliseen onneen saa vain kerran
elämässä.

Kirja on sopivan kevyttä luettavaa, joka sopii hyvin nollautumiseen koulukiireistä.

Bridget Jones - Elämäni sinkkuna

Marraskuun alussa kirjastollamme aloitti chick lit -lukupiiri, jossa nimensä mukaisesti luetaan ja keskustellaan hömppäkirjoista. Olen tosi innoissani, koska olen jo jonkin aikaa kaipaillut lukupiiriä. Lisäksi oma elämäntilanteeni on nyt sellainen, etten millään jaksaisi keskittyä mihinkään kovin vaativaan kirjallisuuteen, joten hömppä sopii vallan mainiosti. Lukupiiri on osa yliopistolla tehtävää väitöstutkimusta ja minusta on hienoa, että chick lit -kirjat ja -kirjallisuus koetaan niin tärkeiksi, että niistä tehdään vakavasti otettavaa tutkimusta.

Lukupiirimme eka kirja on itseoikeutetusti Helen Fieldingin Bridget Jones. Elämäni sinkkuna, koska Bridgetistä koko chick lit -kirjallisuus lähti liikkeelle. Kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 1996 ja suomeksi pari vuotta myöhemmin (tai ainakin se kirja jonka luin oli ilmestynyt 1998).  Tuskin kukaan on välttynyt kokonaan Bridgetiltä, mutta tässä kumminkin lyhyt juoniseloste:

Bridget Jones on kolmekymppinen sinkku, joka uuden vuoden kunniaksi lupaa laihtua, vähentää juomista, lopettaa tupakoinnin, edetä urallaan ja ennen kaikkea aloittaa parisuhteen kunnollisen aikuisen miehen kanssa. Uudenvuodenlupaukset kuvaavat hyvin sitä, mitä koko tämä kirja sisältää: laihduttamista, hillitöntä juhlimista, miehenmetsästystä, panikointia parisuhdepäivällisillä kun kaikki pariskunnat utelevat miksi olet vielä sinkku ja inhottavat sukulaistädit yrittävät tyrkyttää ties minkälaisia eronneita pappavillapaitoihin pukeutuvia miehiä, koska ”tiktak tiktak,(biologinen)kello käy”. Vaikka juoni näyttää näin paperilla kamalan tylsältä ja samoja asioita toistavalta, on kirja kuitenkin helppoa ja hauskaa luettavaa, joka melko hyvin pystyy pitämään mielenkiinnon yllä. En sitten tiedä, onko ikä tehnyt tehtävänsä vai mikä, mutta kirja ei kuitenkaan ollut niiin hyvä kuin vielä muutama vuosi sitten, jolloin luin sen ekaa kertaa.

Valitessamme lukupiirin luettavia kirjoja tuli monta kertaa eteen se, mitkä kirjat oikeasti luokitellaan chick litiksi ja mitkä ovat muuten vain romanttista viihdekirjallisuutta: jonkin aikaa keskusteltiin esimerkiksi siitä, onko Tuija Lehtinen chick litiä vai ei. Lopputuloksena oli että ei, ja chick litin määritelmäksi tuli, että kirjan päätarkoituksena ei ole kuvata päähenkilön rakkausseikkailuja vaan ihmisenä kasvamista, mutta tietysti siihen kuuluu väistämättä romanssit. Itse olen ajatellut asian niin, että chick lit on höttöisyydestä huolimatta realistisempaa kuin ns. viihdekirjat. Päähenkilöt eivät ole kauniita, rohkeita, rikkaita ja menestyviä, kuten monissa muissa romanttisissa viihdekirjoissa vaan lähempänä todellisuutta. Esimerkkinä vaikkapa Bridget Jones, joka on liikakilojensa kanssa kamppaileva neuroottinen hupsu, joka möläyttelee mitä sylki suuhun tuo ja onnistuu tarjoamaan syntymäpäivillään vieraille sinistä keittoa. Siis ihan kuin kuka tahansa meistä. Luen nyt päännollauskirjana erästä Danielle Steelin kirjaa, olen nyt vasta noin sivulla 60 ja voi pojat, miten lukiessani hytkyn naurusta kun kirjassa kuvaillaan päähenkilöiden kauneutta ja yliluonnollisen pitkiä ja hoikkia sääriä. Tätä ei Bridget Jonesissa ole.

Kävin taannoin seuraamassa erästä lukion äidinkielen oppituntia ja siellä oppilaille annettiin tehtäväksi miettiä, mistä nykykirjasta voisi mahdollisesti tulla klassikko. Oppilaat antoivat hyviä ehdotuksia, mm. Puhdistus, Da Vinci -koodi ja Harry Potterit saivat runsaasti kannatusta, myös Twilight-sarjaa ja Ilkka Remestä ehdotettiin monesti. Kuunnellessani oppilaiden määritelmiä sille, mikä on klassikko, aloin miettiä eikö Bridget Jonesistakin voisi tulla klassikko. Kirjahan on saanut suuren lukijakunnan, se on aloittanut uuden ilmiön ja kirjallisuudenlajin (chick lit) ja lisäksi se kertoo yhdestä ikiaikaisesta ja klassikollekin tyypillisestä aiheesta: rakkaudesta. Miten kirjalle käy jää mulle kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi.

Unikkoja ikkunassa

Unikkoja ikkunassa on Enni Mustosen Koskivuori-sarjan viides ja viimeinen osa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1968-69. Kirjassa yhteiskunnan rakennemuutos on selkeästi havaittavissa, sillä peltojen paketointi on kuuma peruna, ja kartanostakin on lehmät hävitetty jo aikaa sitten. Kylät ja kyläkoulut autioituvat, kun ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä kaupunkiin ja kauemmaksikin, Ruotsiin.

Paluumuuttajiakin kuitenkin löytyy, sillä Koivikon Sirkka, joka on jo toisen kerran jäänyt leskeksi, pakkaa teini-ikäisen tyttärensä ja unikkoverhot autoon ja muuttaa Sahakylän vanhaan kouluun aikomuksenaan perustaa sinne kutomo. Kartanon Eeva puolestaan on tullut kotiin toipumaan alkoholismistaan ja avioerostaan sekä kirjoittamaan menestysromaania. 60-luku aatteineen kuohuu Koskivuorella ja muuallakin, varsinkin kun kuvaan astuvat mukaan uhmakkaat nuoret naiset Satu ja Sanna.

Vaikka tässä kirjassa oli jäähyväisten makua senkin vuoksi että tässä on monta kertojaa ja kaikki langat vedetään yhteen, pidän tästä sarjan osasta kaikkein eniten. Kirjassa on aitoa aikalaiskuvausta, kuunnellaan Beatlesia, luetaan Suosikkia, vallataan Vanhaan jne. Ärsyttävä piirre tässäkin tosin on se, että ihmisten iät eivät millään täsmää todellisuuden kanssa. Esimerkiksi Sirkan tytär ei voi olla 14-vuotias, jos häntä ei edellisessä osassa ollut edes olemassa. Pieniä asioita, mutta kummasti vie uskottavuutta pois.

Minä, sisareni

Sain lukuvinkin Katriina Ranteen esikoisteoksesta, Minä, sisareni, Sannalta. Kirjassa on neljä sisarta (Meri, Sade, Tuuli ja Usva), joiden elämää seurataan lapsesta aikuiseksi. Kirjassa on selviä liittymäkohtia kirjailijan perheeseen ainakin niiltä osin, että tällä on useampi sisar.

Kirjassa ei ole mitään kunnollista juonta vaan vaan kolme osaa, joissa tytöt kertovat vuorotellen elämästään, lapsuudestaan ja varhaisesta aikuisuudestaan. Olin yllättynyt siitä, että tytöt olivat enemmän itsenäisiä toimijoita kuin kollektiivinen sisar-lauma, joka tekee kaiken yhdessä. Kirjan lopussa, kun tytöt olivat jo aikuisia ja hajaantuneet ympäri maailmaa, näkyi sisaruus lähinnä puheluina ja yhteisinä joulunviettoina, jolloin maattiin siskonpedissä kuusen alla. Tyttöjen sisarushengestä oli ihana lukea, mutta välillä perheyhteyden ylikorostaminen meni liiallisuuksiin, sillä esim. äiti, isä ja mummo kirjoitetiin järjestään isoilla kirjaimilla.

Sivuja tässä opuksessa oli ihan liikaa, 500. En jaksanut keskittyä siskosten lapsuusmuistoihin niin monen sivun verran, varsinkin kun tuohon sivumäärään sisältyy paljon toistoa ja toiston toistoa. Jaksoin keskittyä tarinaan kunnolla vasta kolmannessa osassa, joten karsimista olisi todellakin voinut suorittaa. Lukemista häiritsi myös kerronta, jossa tytöt siis olivat äänessä vuorotellen. Kertojaäänet olivat kuitenkin niin samanlaisia että jouduin tämän tästä vilkuilemaan kuka tätä oikeastaan kertoo ja mihin kohtaan sisarsarjaa hän kuuluu. Pidin tästä kuitenkin, koska se toi mieleeni suosikkini Laura Honkasalon kirjat. En osaa selittää mistä samankaltaisuus johtuu, ehkä 20-30-vuotiasta päähenkilöistä, jotka asuvat Helsingissä, ehkä kerrontatyylissä oli muuten vain jotain samaa, jota en tähän osaa analysoida. Mutta pienellä karsimisella tästä olisi saanut vielä paremman kirjan.

Kirja sai minut(kin) pohtimaan sisarussuhteita. Minulla on kaksi nuorempaa veljeä ja hyvin olen heidän kanssaan pärjännyt, mutta mietin olisiko elämä jotenkin erilaista jos minulla olisi sisko. Kysyin asiaa muutamalta kaverilta (kaikilla on siskon lisäksi myös veli) ja kaikki sanoivat, että sukupuolta enemmän merkitystä on sillä, kuka sisaruksista on lähempänä omaa ikää eli ikä vaikuttaa siihen, kenen kanssa synkkaa lopulta parhaiten. Haluan kuitenkin uskoa, että parhaimmillaan sisaren kanssa voi kokea sellaista sielujen sympatiaa ja henkistä sisaruutta, johon ei veljen kanssa (eri sukupuolen vuoksi) pääse. Toisaalta olen kuullut liikaa siitä, että sisarsuhteet kaatuvat siihen, mihin naistenväliset ystävyyssuhteet liian usein eli kateuteen, kun toinen on muka kauniimpi ja hoikempi, hänellä on mielenkiintoisempi työ, kauniimpi koti, parempi mies ja fiksummat lapset. Ranteen kirjassa tytöt ovat siitä ihailtavia, että he ovat kaiken tämän yläpuolelle; edes mies ei tätä symbioosia pysty rikkomaan.

Kirjamessufiiliksiä

Kaikki muut ovat jo ehtineet raportoida kirjamessufiiliksiään ennen mua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Viikonlopun kirjamessut olivat minulle ensimmäiset laatuaan, sillä koska asun täällä periferiassa, ei monen sadan kilometrin päähän jaksa lähteä, vaikka kirjojen eteen teenkin lähes mitä tahansa. Tänä vuonna messuille lähtemiseen liittyi sellainen houkutus, että lauantaina siellä pidettiin Avaimen järjestämä kirjabloggaritapaaminen. Oli hauska tavata muita bloggareita ja, utelias kun olen, oli kiva nähdä kasvoja blogien takaa. Harmi vain, että pari tuntia oli niin lyhyt aika, ettei suurimman osan kanssa ehtinyt jutella henkilökohtaisesti. Noh, seuraavaa tapaamista odotellessa:) Tapaamisessa kuultiin paitsi kustannus- ja kirjamaailmasta yleensä, myös Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen mietteitä kirjoittamisesta ja siitä, voiko sitä oppia. En ole lukenut Hirvosen kehuttua Kauimpana kuolemasta -kirjaa, koska olen pitänyt sitä jotenkin vaikeaselkoisena, mutta Hirvosen esittelyn jälkeen innostuin siitä kovasti. Minusta on hienoa, että Avain on ottanut kirjabloggaajat niin tosissaan. Muut kustantajat eivät ole oikein noteeranneet bloggaajia (ovatkohan edes tietoisia kirjablogeista), tai se käsitys mulla ainakin on. Toivottavasti tähän olisi parannusta luvassa.

Lauantaina ennen tapaamista tuli siis kierreltyä itse messualueella. Lauantai oli vähän huono päivä ruuhkien takia, sillä mihinkään ei oikein viitsinyt pysähtyä kuuntelemaan esityksiä ja kirjanmyyntipisteillä oli välillä hillittömät jonot. Niin ja sen pöydän äärellä, missä Peter Franzen signeerasi kirjoja, oli niin kamala väentungos että meinasin saada paniikkikohtauksen. Itse en ostanut Franzenin kirjaa, mutta koska eräällä tädillä oli sylissään neljä kirjaa, ajattelin että on pakko luopua negatiivisesta asenteesta ja lukaista kirja jossain vaiheessa.

Ihan tyhjin käsin en messuilta päässyt lähtemään, mutta yllättävän vähän kirjoja löytyi. En haksahtanut kuin yhteen "3 pokkaria kympillä" -tarjoukseen. Ne ovat petollisia, sillä yleensä pokkareita tulee kahmittua, vaikkei sieltä löytyisi kuin yksi hyvä. Mutta tässä ostokset:


Torey Haydenin kirjoja ostin kaksi: Lapsi muiden joukossa ja Aavetyttö. Haydenin kirjoja en ole lukenut yhtään, vaikka mulla onkin niitä hyllyssä vaikka kuinka monta. Oletan kuitenkin, että kirjat ovat hyviä, sillä aihepiiri (erityislapset) on kiinnostava ja lisäksi kirjoja on kehuttu paljon. Carlos Ruiz Zafónin Enkelipelin ostin niin ikään siksi, että sitä on kehuttu paljon. Tuulen varjokin on tosin edelleen kesken, mutta kivahan tämäkin kirja on omistaa. Sitten kun inspis iskee voin lukea Enkelipelin kaikessa rauhassa. Neljäs kirja oli Miika Nousiaisen Maaninkavaara, jonka olen lukenut kylläkin jo aiemmin. Kirja on kuitenkin yksi suosikeistani, joten halusin sen myös omaan hyllyyni.

Summa summarum: hyvät messut oli, vaikka minua jäikin harmittamaan että missasin Leena Lehtolaisen haastattelun. Blogitapaaminen ja hyvät kirjalöydöt kumminkin lievittivät tuota harmitusta. Ensi vuonna uudestaan!

Miehet jotka vihaavat naisia

Olen kauhea matti myöhänen; muut ovat lukeneet Stieg Larssonin puhutun Millennium-trilogian jo aika päiviä sitten, kun minä vielä räpistelen ekassa osassa. Tämä eka osa Miehet jotka vihaavat naisia oli minulla lainassa jo kesällä, mutta silloin en jaksanut keskittyä tarinaan, joten palautin kirjan hissun kissun takaisin kirjastoon. Syksyllä ostin koko sarjan omaan kirjahyllyyni odottelemaan inspiraatiota joka koitti nyt. Oikeesti tämän kirjan alku oli niin pitkäveteinen, kun tässä jankattiin Mikaelin saamaa tuomiota, että en olisi vaivautunut lukemaan tätä loppuun ellen olisi osannut odottaa, että tässä on koukku, joka lopulta vie lukijan mukaansa. Ja niin kävikin. Loppuosa kirjaa ei ollut lainkaan tylsä vaan Mikaelin elämään oli mahdutettu jos jonkinmoisia seikkailuja.

Seuraavaksi vähän juoniselostetta, jonka nappasin suoraan takakannesta ettei vain tulisi mitään juonipaljastuksia. Mikael ”Kalle” Blomkvist, taloudesta kirjoittavan Millennium-aikakauslehden vastaava toimittaja, on pulassa. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Mahtava paljastusjuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja Wennerström aikoo asianajajineen ajaa niin Blomkvistin kuin koko lehdenkin puille paljaille.

Kaiken keskellä Blomkvist saa uransa erikoisimman tarjouksen, kun sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger lähestyy häntä. Vanger haluaa Blomkvistin selvittävän mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Tätä suljetun tilan mysteeriä ei kukaan ole koskaan onnistunut ratkaisemaan. Vangerin lupaama palkinto on mitä houkuttelevin: todisteet Wennerströmin rikoksista.

Blomkvist voi vain suostua ehdotukseen. Hän saa avukseen nuoren, tunnehäiriöisen mutta nerokkaan Lisbeth Salanderin, joka on erikoistunut ihmisten yksityiselämän tonkimiseen. Tapaus vie heidät yhä syvemmälle kohti Vangerin perheen ja samalla kansankodin sisällä vellovaa mustaa menneisyyttä: rasismia, vihaa ja veritekoja. Kirjassa todellakin riitti vauhtia ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä. Harrietin kohtalo oli jopa minusta vähän turhan mielikuvituksellinen, olisin odottanut jotain vähän realistisempaa. Monet tämän sarjan lukeneet ovat kehuneet Lisbethiä ja minustakin Lisbeth oli mielenkiintoinen henkilö, sillä hän ei vastannut lainkaan tyypillistä naishenkilöä. Lisbeth on sosiaalisista ongelmista kärsivä, taitava hakkeri eikä hänen ulkomuotonsakaan ole kovin naisellinen. Ei siis kovin tavallinen henkilö. Lisbethiä enemmän tykästyin kuitenkin Kalleen, hurmaavaan naistenmieheen, jonka kuvittelin koko ajan kirjailijan näköiseksi.

Summa summarum: kirja oli mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus. Se sopi hyvin myös minulle, vaikken mikään hillitön dekkarifani olekaan. Tämän kirjan perusteella en voi kuitenkaan sanoa olevani varsinaisesti koukussa. Aion kuitenkin ehdottomasti lukea koko sarjan läpi, ihan vaan katsoakseni mikä tässä niin kovasti ihmisiä viehättää.

PS. Pieni varoituksen sananen sen suhteen, että lähiaikoina luettujen kirjojen määrä vähentynee reilusti. Aloitin nimittäin opetusharjoittelun, joka kestää joulukuun puoliväliin saakka, enkä tietenkään tajunnut, kuinka suuritöinen harjoittelu on. Vapaa-aika tulee siis olemaan kortilla, mutta aina kun tuntisuunnitelmilta suinkin ennätän aion keskittyä lukemiseen 

Poltetut varjot

Ensiksi mainos: Sara, Tomomi ja Jenni ovat perustaneet kaikille avoimen nettilukupiirin. Lukupiirin idea on, että aina kuun 15. päivä julkistetaan kirja, josta kokoonnutaan puhumaan seuraavan kuun 10. päivä. Kuukauden kirjana on nyt Doris Lessingin Kultainen muistikirja ja keskustelu tuosta kirjasta alkaa 10.11. Lukupiirin idea on aivan loistava, sillä kukin voi osallistua omien kiinnosten / mahdollisuuksien kautta. Eikä välimatka ole esteenä! Jos et ole vielä tutustunut lukupiiriin, pääset sinne täältä.


Nyt viimeksi luin kirjan, joka on ollut aika paljon esillä varsinkin blogeissa eli Kamila Shamsien Poltetut varjot. Tarina kertoo pitkästä ajanjaksosta, vuodesta 1945 2000-luvulle, Hiroko-nimisen naisen elämässä. Tapahtumat saavat alkunsa Nagasakin atomipommista, jossa Hiroko menettää rakastettunsa. Hiroko lähtee Intiaan tapamaan rakastettunsa sukulaisia ja rakastuu siellä perheen Sajjad-nimiseen palvelijaan. Intian alkaessa natista liitoksistaan Hiroko ja hänen uusi perheensä siirtyvät Pakistaniin. Myöhemmissä vaiheissa kirjaa liikutaan myös Afganistanissa ja ihan lopussa Yhdysvalloissa. Enempää en halua sanoa, ettei tule juonipaljastuksia.


Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta ja pidin kovasti lukemastani. Kirja oli omiaan minulle, sillä pidän historiasta ja eri kulttuureiden kuvaamisesta. Hirokon kohtalo oli minusta pysäyttävä. Toisesta maailmansodasta mainitaan yleensä keskitysleirit ja atomipommit on melkein unohdettu. Tässä kirjassa se puoli nostettiin esille. Tuntui niin järkyttävältä, että pommeja ei aluksi pitänyt pudottaa Nagasakiin pilvisen sään takia mutta yhtäkkiä pilveen ilmestyykin aukko ja Hirokoon näkökenttään pelkkää valkoista. Järkyttävältä tuntui sekin, miten Hiroko koki tapahtumasta häpeää: siiven muotoiset arvet selässä muistuttivat jatkuvasti tapauksesta eikä Hiroko ollut halukas puhumaan tapahtumasta kenellekään. Ja ihmisten asenteet, kun Hiroko alkoi odottaa lastaan: ties mitä atomipommi oli hänelle aiheuttanut! Vaikka tarina olikin fiktiota, en lainkaan ihmettele etteikö näin olisi voinut sattua.


Kirjalle on pakko antaa pyyhkeitä siitä, että yhteen 460-sivuiseen teokseen oli tungettu niin paljon tapahtumia. Olisi ollut mukava pysähtyä rauhassa miettimään, mutta tapahtumia vyörytettiin päälle vähän liikaakin. Raskaan aiheensa puolesta ollut järkevää jakaa kirjaa useampaan osaan.