keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Paine



Miten paeta piinaavasta parisuhteesta, kun kumpikaan ei suostu lähtemään? “Pasi, minä rukoilen sinua. Älä kiusaa minua enää. Lähde pois. Jätä minut rauhaan.” Iris kiinnittää lapun eteisen peiliin. Hän on yö yöltä uupuneempi, hän ei jaksaisi enää kauan. Pasin mielestä vika on kokonaan Iriksen, Iris on pilannut kodin ilmapiirin.Naapuriin muuttava Piin veli Joel tutustuu sekä Irikseen että Pasiin ja huomaa joutuneensa keskellä kummallista eronäytelmää. Miksi Iris pelkää Pasia, joka on kaikkien mielestä kunnon mies? Ensimmäistä yhteistä kesälomaansa viettävät Pii ja Juha Heino yrittävät selvittää Piin tansanialaisen isän kuolemaa. Piitä tuskastuttaa asioiden hidas eteneminen, ja kun lopulta Zersenay Kipropista paljastuu jotakin, on se aivan muuta kuin Pii olisi ikinä voinut kuvitella.

Näitä Eppu Nuotion Pii Marin -kirjoja tulee aina vaan luettua, vaikkeivat nämä viimeisimmät ole mitään kovin erikoisia olleet. Viimeksi ilmestynyt Paine taitaa olla jo sarjan viides osa. Kirja oli rakenteeltaan jotenkin sekava, koska samassa tarinassa seurattiin sekä Pasin ja Iriksen perhehelvettiä että Piin selvityksiä hänen isästään. Toisaalta tämänkaltaisen rakenteen vuoksi kirjaa oli pakko ahmia, kun halusin tietää, mitä Pasille ja Irikselle tapahtuu. Tällä kertaa Pasin ja Iriksen tarina kaikessa karmivuudessaan vei voiton Piin tarinalta, vaikka heidän suhteensa loppu olikin ennalta-arvattava ja jopa tylsä. Piin isän tarina taas ei ollut ennalta-arvattava, mutta ratkaisu oli siinäkin jotenkin tylsä.

Tässä kirjassa yhdeksi keskeiseksi henkilöksi nousee Piin pikkuveli Joel. En saanut muodostettua Joelista oikein minkäänlaista kuvaa, sillä hän jäi jotenkin etäiseksi. Ei Joel kuitenkaan vaikuttanut yhtään sen miellyttävämmältä henkilöltä kuin isosisko-Piikään.

Suosittelen niille, jotka ovat lukeneet muutkin osat.

Ei kommentteja: