Siitä asti, kun luin Puhdistuksen, on Sofi Oksasen Stalinin lehmät ollut lukulistallani (ja ilmeisesti myös jonkun muunkin lukulistalla, koska vasta nyt sain napattua kirjan kirjastosta). Puhdistus käsitteli Viron historiaa mielenkiintoisella tavalla, joten odotukset olivat korkealla tätä kirjaa aloittaessani. Eikä kyllä tarvinnut ollenkaan pettyä, niin hyvin kirja piti otteessaan. Oksasesta on kyllä tullut yksi suosikkikirjailijoistani.
Stalinin lehmät on Oksasen vahvasti feministinen esikoisteos, joka kertoo Annasta, virolaisen äidin tyttärestä. Annan koko lapsuutta on leimannut äidin virolaisuus, jonka äiti haluaa kieltää: kenellekään ei voi edes sanoa, että täti asuu Tallinnassa. Niinpä Anna joutuu elämään kahden erilaisen kulttuurin ristiriidassa. Kirjan keskeiseksi aiheeksi nousee bulimia, jolle Anna pyhittää ruumissuhteensa. Kirja myös purkaa heterokeskeisiä käsityksiä syömishäiriöistä. Kirjassa seurataan Annan elämää pikkutytöstä naiseksi ja kipuilua eri kulttuurien välillä, taistelua syömisen kanssa sekä tietysti pohditaan identiteettiä: kuka minä oikein olen. Lisäksi kirjassa seurataan Annan äidin Katariinan vaiheita 1970-luvun Virossa Neuvostoliiton vallan alla, aikana jolloin Katariina alkaa tapailla suomalaista miestä eli Annan isää. Lisäksi tarinassa sukellettaan Viron menneisyyteen eli 40-50-luvuille Annan isovanhempien nuoruuteen ja aikuisuuteen Neuvostoliitossa. Aikana, jolloin kuka tahansa saattoi joutua tapetuksi tai Siperiaan mistä syystä tahansa.
“Miksi kaikki virolaiset naiset ovat huoria? Onko se niillä geeneissä?” Lukee Stalinin lehmien takakannessa. Huoruuden pohtimiseen kirjassa keskitytään paljon. Ovatko kaikki todella huoria? Annan äiti yrittää näyttää mahdollisimman suomalaiselta, sillä hameissa ja korkokengissä kulkevia naisia luullaan Suomessa heti virolaishuoriksi eikä Katariina tai Anna todellakaan halua vaikuttaa huoralta. Anna on hädintuskin teini-ikäinen, kun häneltä tullaan ensimmäisen kerran kysymään “paljonko maksaa?” Tallinnan satamassa. Syyksi riittää suomalaistytölle liian kireä paita. Katariina muistelee aikaa, jolloin hänen tuttavansa hankkivat suomalaismiehiä rakastajikseen. Nämä miehet maksoivat seksistä tuomalla naisille Suomesta samppoota, sukkahousuja ja länsimaisia vaatteita.
Kirjassa pidin erityisesti kohdista, joissa kuvattiin virolaisten elämää. Kun Anna ja Katariina saapuvat Suomesta lomalle heillä on kassit täynnä kahvipaketteja sukulaisille sekä virkamiehille ja taksikuskeille paremman palvelun vuoksi. Suomalaiset sukulaiset (kaukaisetkin) ovat asia, joka kehottaa ihmisten statusta muiden silmissä. Heistä yritetään myös hyötyä: sukulaissuhteet voi ihan oikeasti panna poikki, jossa sisarentyttären poikaystävällä ei tuoda tiettyä länsimallista farkkutakkia.
Ajatuksia herättävä kirja, jota voin hyvillä mielin suositella myös muille. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, joita olen lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti