1960-luvun puolivälissä Kuopion Linnapellossa asiakkaita palvelee Kulmakauppa, jota Maila Jäntti on pitänyt pystyssä aviomiehen lähdettyä nuoremman matkaan. Kaupankäynti on viime aikoina hiipunut hiipumistaan, ja se saa Mailan harkitsemaan vakavasti Kyöstin kosintaan suostumista, vaikka Kyösti ei olekaan mikään elokuvien romanttinen sankari vaan tavallinen rehti ja reilu maajussi.
Mailan kanssa tiskin takana hyörivät myös Kerttu, jolla on ihana mies ja kunnolliset lapset, mutta oma terveys aiheuttaa päänvaivaa, Helinä, jolla on kaksi pientä lasta ja mustasukkainen, viinaan menevä aviomies sekä maalta saapunut Soili, jolle elämä ei ole ollut helppoa, mutta Soili on päättänyt ottaa onnensa vaikka väkisin. Mailan pikkusisar Eeva-Liisa juoksuttaa asiakkaille raskaita ostoskasseja ja haaveilee Ateneumiin pääsystä. Tiskin takaa asiakkaille hymyillään, mutta takahuoneessa itketään monet itkut ja otetaan yhteen. Arjen takana pilkottavat kuitenkin unelmat, joita kohti naiset pyristelevät.
Kulmakaupan naiset on todella hieno kuvaus 60-luvusta. Kirjassa kerrotaan tarkasti ajan elokuvista, musiikista, tv-ohjelmista ja muista julkkiksista ja tapahtumista. En voi kuin ihailla Marja-Leena Tiaista, joka on jaksanut tehdä todella pikkutarkkaa taustatyötä. Siihen ei kyllä ainakaan meikäläisen kärsivällisyys riittäisi. Kävin kerran kuuntelmassa Tiaista kirjastossa, jossa hän kertoi nuortenkirjoihinsa liittyvästä taustatyöstä. Tiainen on kuulemma ollut töissä vastaanottokeskuksessakin pitkän aikaa hankkiakseen materiaalia. Tiaisen nuortenkirjoja en ole lukenut, mutta ainakin Kulmakaupan naisissa asiantunmus näkyy ja se tekee lukukokemuksesta antoisan, kun samalla saa tietoa menneistä ajoista.
Kulmakaupan naisissa näkyy myös yhteiskunnan kehitys. Kulmakauppa on lopetamisuhan alla, sillä viereen on noussut uusi valintamyymälä, missä kassoja tarvitaan vain rahastamaan asiakkaita. Kirjassa siirrytään myös aikaan, jolloin irtomaidon myynnistä siirrytään maitopusseihin. Minulle tosin maitopussitkin ovat täysin vieras juttu, mutta olipahan niistä edes hauska lukea:)
Kulmakaupan naiset on ehdottomasti parhaimpia kirjoja, joita olen lukenut. Henkilöt ja juoni olivat aidon tuntuisia ja lähihistoriasta on aina mukava lukea, varsinkin kun se on kirjoitettu hyvän viihteen muotoon. Huomista junamatkaa varten olen varannut Tiaisen toisenkin samaan aikakauteen sijoittuvan romaanin, josta odotan vähintään yhtä hyvää lukukokemusta!
PS. Yksi asia jäi epäselväksi. En nimittäin yhtään keksinyt, mitä on polakka. Jonkinlaista leipää kai, koska sitä ihmiset kirjassa ostivat ahkerasti. Täytyy ilmeisesti googlata se, niin täyttyy tämäkin aukko sivistyksessäni:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti