keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Päivä 18 – Kirja, johon petyin

F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut on kirja, johon petyin tosi pahasti. Tämä kirja oli aikanaan tenttivaatimuksissa ja tartuin tähän innoissani, onhan kyseessä sentään Nobelin voittanut teos. En kuitenkaan pitänyt tästä yhtään, koska kyllästyin Taatan jaarittelevaan kirjoitustyyliin: asiaan ei meinattu päästä millään ja keskellä tarinaa höpistiin pitkät pätkät kasveista. Taistelin kirjan loppuun, mutta fiilis oli kyllä aika pettynyt: tämmöinenkö kirja on voittanut Nobelin. Olin jo ihan valmis allekirjoittamaan sen, että talvisodan kynnyksellä myönnetty Nobel annettiin Suomelle puhtaasti poliittisista syistä. Onneksi Sillanpäästä on jäänyt parempi kuva Hurskaan kurjuuden myötä.

9 kommenttia:

Morre kirjoitti...

Mikään teos ei voita Nobelia, vaan kirjallisuuden Nobel annetaan kirjailijatyöstä kokonaisuudessaan :)
(Pakko nipottaa :D)

Tämä on kyllä sellainen teos, mikä pitäisi lukea... En vain ole saanut aikaan.

Susa P. kirjoitti...

Kiitos Morre korjauksesta. Elän täällä vielä niin mm-kullan jälkifiiliksissä, että kaikki on mun mielestä voittamista:)

Amma kirjoitti...

Ihan vastaavanlainen kokemus jäi minullekin Nuorena nukkuneesta. Kasvit eivät kyllä ole jääneet mieleen. Lieneekö ajatukset päässeet karkaamaan? :)

Luru kirjoitti...

Minulle ei ole jäänyt kirjasta mieleen sen kummemmin kasveja kuin mitään muutakaan - luin, mutta ihan yleissivistyspisteiden suoritusmentaliteetilla. En tosin tainnut juuri sivistyä, koska en muista kirjasta muuta kuin että se oli aika tylsä.

Paula kirjoitti...

Minä luin Nuorena nukkuneen muistaakseni joskus lukiotyttönä. Minua se kosketti, ja sen jälkeen olen nimennyt sen aina Sillanpään ykkösekseni. Muistan kerronnan olleen pitkäpiimäistäkin, mutta jostakin syystä loppua kohti pääsin kirjaan kiinni niin, että hurmaannuin.

Tämä kirja olisi minulle sellaista nostalgiahaasteainesta, mutta en millään viitsi alkaa lukea tätä uudelleen. Mieluummin säilytän sinisilmäisesti hyvän lukukokemusmuiston ;-). Olisipa avartavaa, jos olisin silloin joskus pitänyt lukupäiväkirjaa ja nyt voisin palata pelkkiin muistiinpanoihin ja mietteisiin...

Susa P. kirjoitti...

Amma ja Luru, kiva kuulla että muillakin on ollut samansuuntaisia kokemuksia tästä kirjasta.

Paula, ehkä tosiaan voi olla hyvä, ettei lue tätä uudestaan:) Minäkään en aina uskalla tarttua vanhoihin lempikirjoihin uudestaan, voisi olla järkytys jos lukukokemus olisi myöhemmin niin erilainen, että säilytän mieluummin positiivisen kuvan:)

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on mitä todennäköisemmin minun "kirja jota vihasit" -vastaukseni. Jouduin pakkolukemaan tämän yhdeksännen luokan äidinkielessä. En tykännyt, en sitten yhtään. Puuduttavan tylsää luettavaa, eikä päähenkilön elämässä tuntunut tapahtuvan juuri mitään positiivista. Minä olin vielä niin kiltti, että luin oikeasti oman kirjani kannesta kanteen (mitä kaikki eivät välttämättä tehneet).

Susa P. kirjoitti...

Anonyymi, aika harkitsematonta opettajaltasi luetuttaa tämä ysiluokalla - tuskin monikaan 15-vuotias tällaiseen jaksaa keskittyä saati innostua. Ymmärrän hyvin, miksei tämä napannut:)

margaret_ kirjoitti...

Anonyymi ei näköjään osaa käyttää tunnistaumista...

Meillä vaihtui kahdeksannen luokan jälkeen äidinkielenopettaja entisen jäätyä eläkkeelle. Uusi nuorehko miesopettaja oli varsin ”tieteellinen” ja olisi sopinut paremmin lukioon. Entisen opettajan aikaan mm. kirjoitimme ainekirjoituksessa aika lailla mitä halusimme (=enimmäkseen tarinoita) ja pojat pitivät kirjaesitelmiä Viisikoista, kun eivät viitsineet lukea, tai lähinnä selata mitään paksumpaa. Uusi opettaja halusi sitten vain asiaesseitä ja halusi luetuttaa hänen mielestään sivistävää kirjallisuutta. Muistan kirjoittaneeni aineen mm. Suomen maatalouden tilasta, vaikka en aiheesta mitään tiennyt :). Ja samana vuonna luin myös sitkeästi Sinuhen molemmat osat, vaikka en kyllä sanottavammin pitänyt Sinuhestakaan. Lukuinto ei kuitenkaan mennyt :D